......kun mun muru tulee huomenna vihdoin kotiin! Kyllä tässä on jo ehditty ikävöimään ja lähetteleen ylisöpöjä viestejä, jotka noitten teinien mielestä on ihan noloja! Mun mies siis tekee töitä sähköasentajana italialaiselle firmalle, asentaa sellaisia koneita, jotka pakkaa tuotteita tehtaissa erilaisiin säkkeihin. Suuren osan vuodesta matkaa eri puolilla maailmaa. Komennuksista tulee tieto useimmiten vasta vajaa viikko ennen kuin pitää lähteä. Tällä kertaa kävi niin huono mäihä, että oltiin suunniteltu viettävämme koko kesäkuun täällä Italiassa yhdessä ja saatiin olla huimat kolme päivää rauhassa, kunnes Simone lähetettiin Kiinaan. Ollaan siis oltu yli kolme viikkoa likkojen kanssa täällä keskenään ja nyt kun Simone tulee, me lähdetään jo maanantaina takaisin Suomeen. Mutta yritetään nyt ottaa ilo irti tästä vähästäkin ja seuraavaksi ukkokulta tulee Suomeen. :) 

Tänään ollaan vietetty Vilman 14 vee-syndejä. Tehtiin ihana suklaajuustokakkukin, joka saatiin tässä illalla jo melkein kokonaan tuhottua. Mul oli oma ninjatehtävä, kun Simonen äiti Anna halusi, että kirjoitan hänelle italiaksi tuon juustokakun ohjeen. Innostuin sitten tekemään myös mangokakun ohjeen. Hauskaa vaan, kun suurin osa sanoista joita tarvitsin reseptin kirjoittamiseen, ei todellakaan kuulu vielä mun sanavarastoon. Jouduin turvautumaan ystäväämme google-kääntäjään.  Mahtoi olla Annalla hauskaa niitä lukiessa. Sanoi mulle kuitenkin armeliaasti, että kyllä niistä ymmärtää. Koitin huvikseni joitain kohtia kääntää takas suomeksi niin tuli, että "PIISKAA KERMA VAAHDOKSI"...  ja "PAINA SEOS HIUSTENKUIVAAJAAN"

Illemmalla syötiin niinkin italialaisesti, kuin mentiin Mac Donaldsiin. Tähän saakka oon saanut sen vältettyä mut tänään sai tytöt päättää ja oltiin Bastiassa niin pöllöön aikaan liikenteessä ettei mikään ollu auki. Mentiin siis Collestradan ostoskeskukseen. Ja koska tytöt veteli wrapejaan niin antaumuksella, enkä jaksanut odottaa, menin Ipercoopiin katteleen. Mua ei saa päästää sinne yksin ku aina ostan jotain. Niinku viimeks italiankielisen aku ankka-kirjan, jota en oo vielä ees aloittanut. Nyt iski sitten Sisustus-Laura. Jonka oli ihan pakko ostaa limenvihree päiväpeitto Simonelle yllätykseksi. No sit näkyi pari kivaa sohvatyynyn päällistä. Ja sitten verhot (mun mielestä nuo olkkarin verhot on näyttäny ihan epäsopivilta ja levottomilta). Seuraavaksi iskin silmäni eteismattoon, joka myöskin on tuommoinen simonenvihreä (Mun pieni vihreä mies :D, siis tääl on kaikki jo ennestään limenvihreetä ja mä vaan pahennan tilannetta). Okei, nuo tyynynpäälliset ja verhot on enemmän semmosta rusehtavaa kultaa. (kuulostipa kamalan rumalta!)  No joo ja nyt kaikki ihmettelee, että miks se osti eteismaton, ku just on kertonut, että Italiassa ei oo eteisiä...  :D  Juups. Ja etten liian epäitsekäs olis ollut niin ostin ihan itelleni pari pakettia Umbrian minisalamiviipaleita.

 

Sitten me suunnattiin tallille, kun piti mennä pesemään Idan kisapolle Jasper ja sen kamppeita. Takaisin tullessa oli ihan pakko pysähtyä tien laitaan kuvailemaan auringonkukkia. Rakastan noita peltoja, niitä on ihan loputtomiin. Tytöt kans on kovasti niihin ihastuneita. Mitäs muuta, niin joo, aamulla lähdetään siis Roomaan päiväksi seikkailemaan. Otetaan juna Santa Mariasta Assisista. Illemmalla hankkiudutaan Fiumicinon lentokentälle Simonea vastaan ja sieltä sitten tullaan vuokra-autolla kotiin.  Non vedo l'ora!!!