Sinne se taas minun muru lähti. Australiaan tällä kertaa. Meille on joka kerta hyvästely vaikeampaa ja edellinen päivä ennen lähtöä ollaan mieli maassa, vaikka kuinka koittais tsempata. Mä olen nyt vielä tämän päivän ja tulevan yön talovahtina ja seuraavana iltana lennän Suomeen. Tämän viikon aikana ollaan kovasti suunniteltu tulevaisuutta ja se hiukan helpottaa oloa, kun tietää että vielä saadaan viettää tavallista perhe-elämää (niinkuin se nyt tällaisessa kahden kulttuurin uusioperheessä vaan onnistuu :))

Eilen tehtiin kaikenlaista kahdestaan, Simone jäi jo lounaan jälkeen kotiin ja oltiin ajelulla Perugiassa, näyteikkunaostoksilla ym. Käytiin motskarikypäriä sovittelemassa, jos ostetaan sit ens kerralla uudet samiskypärät, löytyi semmoset hienot valkoiset, mistä saa laskettua aurinkolasitkin. Sitten saatiin päähänpisto lähteä pyöräilemään. Simone osti viime viikolla uuden maastopyörän, niin halus testata sitä ja mä otin pihasta yhden vanhan miestenpyörän, joka oli kyl semmonen sporttipyörä kapeine penkkeineen että oli peppu ihan tulessa hetken ajon jälkeen. Eilen oli kuuma päivä, jotain +38,5 astetta. Pyöräily tuntui ihanan vilvoittavalta. Ainoa vaan, että siinä missä Simone kiisi menemään kevyesti kuoppaisellakin tiellä uudella isorenkaisella pyörällä, mun persus huusi hoosiannaa jokaisessa pompussa ja kuopassa :D Mut hauskaa oli.

Tänne on tullut vasta uusia vesiautomaattipisteitä, keskustassa näin yhden ja tässä meidänkin kylällä on yksi. Hirveen kätevää kun ei tarvi enää kaupasta vettä raahata pulloissa. Omat pullot mukaan ja automaattiin kolikko ja sitten voit valita frizzante (hiilihapollinen) tai naturale. Eilen meni huimat 5 senttiä rahaa, kun täytettiin kaks isoa pulloa :) Illalla tytöt tuli meille ja mentiin sitten Bastiaan jäätelölle. Tuo baari on tosi suosittu ja siellä oli porukkaa ku pipoa. Treffattiin siellä italiansuomalainen kaimani Laura ja hänen mies Gabriele. Otin meloni- ja pähkinäjätskipallot, nam!! Lavinia oli ihan ihastunut Gabrieleen ja istui koko ajan tämän sylissä hiuksia pörröttäen.

Aamulla sitten veimme tytöt kotiin ja Simone haki hänen työpaikaltaan Concetista vuokra-auton, jolla meni tänään Roomaan. Mulla taas kesti hetken, kun tässä yksin istuskelin ja mietiskelin. Rupesin puuhailemaan koneella, kävin vähän kaupassa hakemassa suklaata  ja koitan normalisoitua. Eiköhän se taas tästä. Nyt täytyy ottaa ilo irti auringosta, meen käristämään itteeni kattoterassille vielä kun voin. Päässä pyörii miljoona ajatusta. Lokakuun alussa viimeistään ollaan taas yhdessä, ollaan menossa Simonen serkun Danielen häihin Roomaan.  Sitten meillä on myös oma ensimmäinen vuosipäivä. Heippahei, seuraavaa postausta luvassa Suomen päässä.