Sinne se taas minun muru lähti. Australiaan tällä kertaa. Meille on joka kerta hyvästely vaikeampaa ja edellinen päivä ennen lähtöä ollaan mieli maassa, vaikka kuinka koittais tsempata. Mä olen nyt vielä tämän päivän ja tulevan yön talovahtina ja seuraavana iltana lennän Suomeen. Tämän viikon aikana ollaan kovasti suunniteltu tulevaisuutta ja se hiukan helpottaa oloa, kun tietää että vielä saadaan viettää tavallista perhe-elämää (niinkuin se nyt tällaisessa kahden kulttuurin uusioperheessä vaan onnistuu :))

Eilen tehtiin kaikenlaista kahdestaan, Simone jäi jo lounaan jälkeen kotiin ja oltiin ajelulla Perugiassa, näyteikkunaostoksilla ym. Käytiin motskarikypäriä sovittelemassa, jos ostetaan sit ens kerralla uudet samiskypärät, löytyi semmoset hienot valkoiset, mistä saa laskettua aurinkolasitkin. Sitten saatiin päähänpisto lähteä pyöräilemään. Simone osti viime viikolla uuden maastopyörän, niin halus testata sitä ja mä otin pihasta yhden vanhan miestenpyörän, joka oli kyl semmonen sporttipyörä kapeine penkkeineen että oli peppu ihan tulessa hetken ajon jälkeen. Eilen oli kuuma päivä, jotain +38,5 astetta. Pyöräily tuntui ihanan vilvoittavalta. Ainoa vaan, että siinä missä Simone kiisi menemään kevyesti kuoppaisellakin tiellä uudella isorenkaisella pyörällä, mun persus huusi hoosiannaa jokaisessa pompussa ja kuopassa :D Mut hauskaa oli.

Tänne on tullut vasta uusia vesiautomaattipisteitä, keskustassa näin yhden ja tässä meidänkin kylällä on yksi. Hirveen kätevää kun ei tarvi enää kaupasta vettä raahata pulloissa. Omat pullot mukaan ja automaattiin kolikko ja sitten voit valita frizzante (hiilihapollinen) tai naturale. Eilen meni huimat 5 senttiä rahaa, kun täytettiin kaks isoa pulloa :) Illalla tytöt tuli meille ja mentiin sitten Bastiaan jäätelölle. Tuo baari on tosi suosittu ja siellä oli porukkaa ku pipoa. Treffattiin siellä italiansuomalainen kaimani Laura ja hänen mies Gabriele. Otin meloni- ja pähkinäjätskipallot, nam!! Lavinia oli ihan ihastunut Gabrieleen ja istui koko ajan tämän sylissä hiuksia pörröttäen.

Aamulla sitten veimme tytöt kotiin ja Simone haki hänen työpaikaltaan Concetista vuokra-auton, jolla meni tänään Roomaan. Mulla taas kesti hetken, kun tässä yksin istuskelin ja mietiskelin. Rupesin puuhailemaan koneella, kävin vähän kaupassa hakemassa suklaata  ja koitan normalisoitua. Eiköhän se taas tästä. Nyt täytyy ottaa ilo irti auringosta, meen käristämään itteeni kattoterassille vielä kun voin. Päässä pyörii miljoona ajatusta. Lokakuun alussa viimeistään ollaan taas yhdessä, ollaan menossa Simonen serkun Danielen häihin Roomaan.  Sitten meillä on myös oma ensimmäinen vuosipäivä. Heippahei, seuraavaa postausta luvassa Suomen päässä.

Mulla on ollut ihan poikkeuksellinen viikko. Oon saanut viettää "kotirouvan" elämää tekemättä mitään järkevää. Tulin viime lauantaina Italiaan ja ensi lauantaina olisi tarkoitus lentää takaisin Suomeen. Viikonloppu vietettiin Sorrentossa ja Caprin saarella, ollaan oltu kahdestaan ilman lapsia ja jopa anoppi ja appiukko ovat olleet koko viikon asuntoauton kanssa reissussa :D Tähän voisi vaikka tottua!

Eilen oltiin suomalaisten ystävien kanssa syömässä ja iltaa istumassa Heidin ja hänen miehensä Leon ravintolassa Taverna Dell'Orsossa Sant'Egidiossa. Kaunis paikka, hyvää ruokaa ja seura mitä loistavin! Mentiin moottoripyörällä ja mä taas pelkäsin ihan kuollakseni kun meidän käsitys hiljaa ajamisesta vähän poikkeaa Simonen kanssa. Maistoin myös ekaa kertaa limoncelloa ja se oli hyvää. Tänään menin uudestaan Heidin luokse. Otettiin aurinkoa ja uiskenneltiin uima-altaassa 5 v  Mathias-pojan kanssa, kyllä oli söpö pikkumies!! Eelin täytyy kyllä hänet treffata kun tulee seuraavan kerran mun mukaan. Mathias puhuu molempien vanhempiensa äidinkieliä, joten Eelikin voisi vähän oppia samalla italiaa.

Tulin sitten kotiin, ajelin vähän ympäriinsä ja tutustuin semmoisiin paikkoihin, missä en oo ennen ollut. Löysin myös tuttuihin paikkoihin uusia reittejä ja poppi soi täysillä. Sant'Egidion kylä ja lähistö on juuri sellainen alue, missä voisin ajatella asuvani, siellä ei myöskään ole asutusta ihan niin tiheään kuin monessa muussa paikassa ja sijainti olisi tosi hyvä, lyhyt matka joka paikkaan. Kotiin tullessa suutuin Simonelle kun soittikin että oli mennyt Collestradan ostoskeskukseen lounastauolla syömään työkaverinsa Sandron kanssa, törmännyt siellä myös muihinkin tuttuihin ja Heidi perheineen kans kävi siellä lounaalla. Ei sitten tullut mieleen soittaa mulle, kun olin siellä päin kans, että olisin mennyt heidän kans syömään. Kunnon mies!

Voi nyt peee... Olin kirjoittanut äsken pitkät pätkät kaikkea ja tämä peevelin kone poisti kaiken!!!! Aaaargh...

Tein mielenosoituksellisesti itselleni ruokaa ja heitin kaiken pois ihan piruuttaan, mitä en jaksanut syödä ettei Herra Comunelle vahingossakaan jää yhtään mitään, hahahaaaa!!!  Sitten menin käristämään itteeni kattoterassille. Se on jännä miten täällä ruskettuu kunnolla jo ihan puolen tunnin auringossa olosta. Eikä siellä oikeestaan kauempaa kerrallaan pystykään olemaan. Kävin välillä alhaalla juomassa ja sitten menin uudestaan. Kohta meen suihkuun ja sitten mulla on aikaa meikkailla ja hoidella itteeni, kaikkee semmosta hauskaa mitä ei koskaan Suomessa ehdi :)

Ensi viikolla mulla on ensimmäinen lähijakso Ypäjällä. Jännittää, koska meen sinne ekaa kertaa uuden hevosen kanssa, enkä yhtään tiedä miten se käyttäytyy. Telma lähtee myös mukaan ja toivon, etteivät ne Sanden kanssa koko ajan huutele toisilleen. Molemmat kun on aika läheisriippuvaisia. Sitten olisikin heti seuraavana viikonloppuna suomenhevosten valjakkomestaruudet Wiurilassa, joihin treenaaminen jää aika vähiin. Onneksi kouluohjelma on sama kuin Teerisalossa.

Meil on kyl Simonen kanssa tosi huono tuuri näitten meidän tapaamisten kanssa. Simonen piti lähteä ens viikolla Australiaan työkeikalle 1-2 kuukaudeksi niin eilen ilmoitettiin, että lento onkin varattu jo täksi perjantaiksi. Eli taas olen viimeisen päivän yksin täällä.. No ei kyllä pääse toisen seuraan kyllästymään jos jotain positiivista täytyy hakea...... Mietittiin, että mennään varmaan yhdessä perjantaina Roomaan ja mä oon sitten siellä yötä jossain hotellissa, niin ei tarvi lauantaina koko matkaa yksin junalla mennä.

Ai niin, jotain kertoo mun päivieni toimettomuudesta se, että suurin haasteeni on ollut tänään, miten pääsen auton kanssa sähköportista ulos, kun sähköt ei toimi :D Kadulla tehtiin jotain korjaustöitä ja muutaman tunnin oli sähköt poikki. Koitin ratkaista ongelman ite, mut enhän mä sitä tajunnu, niin oli pakko soittaa Simonelle. Naapureilla oli varmaan hauskaa, kun kökin ympäriinsä sen portin luona. Yritin avata kiltisti ja väkivaltaisesti. Sit kuulin, että siinä onkin vain sininen vipu joka käännetään toiseen suuntaan. Sit pikkusen väkivaltaa ja johan toimi. Jeah. Nyt kauniiksi lopuksi muutama kuva. 

Jatkoa vielä, oltiin illalla sagrassa Bastiassa tyttöjen ja Simonen kanssa. Syötiin hyvin, juotiin hyvää viiniä ja kuunneltiin Omar Lambertinin bändin keikka. Käytiin myös pari kertaa Lavinian kanssa ampumassa sellaisessa kojussa. Mä en osunut ollenkaan, Lavinia kolme kertaa ja sitten kun Simone sai pyssyn myöhemmin käsiinsä, veti 13 tölkkiä alas. Nyt on siis jo seuraava päivä, olin hakemassa leipomosta leivän ja lähden Ipercoopiin ruokaostoksille. Ajattelin yllättää Simonen ja teen niin supisuomalaisen lounaan että. Hän ei siis koskaan anna mun kokata. Ja eilen piruilin, että se johtuu vaan siitä ettei uskalla maistaa mun tekeleitä. Kuulemma mielellään söisi.... Eli saamansa pitää  :D  :D

Sorrento, Hotel il Faron ikkunasta..

Taverna dell'Orsossa suomalaisten kanssa

Bastiassa sagrassa minà ja Lavinia

Oijoi, niiiin kiva viikonloppu tulossa ja mikä parasta, Simone tulee huomenna Suomeen!! Okei, vaan viideksi päiväksi mutta niin kuin ollaan totuttu sanomaan "parempi sekin kuin ei mitään".

Blogin kirjoittamisessa mulla näköjään on ihan sama itsekurin puute kun monessa muussakin.

Hyvät päätökset, jotka ei pidä:

- kirjoitan joka päivä yhden kirjoituksen niin pysyy mielenkiinto, sekä lukijat. Öööööö... Ehkä paremminkin yks kirjoitus kuussa vois olla realistinen?

- käyn juoksulenkillä vähintään joka toinen päivä, satoi tai paistoi. Tuota noin. Ei oo nyt toteutunut, vetoan ajanpuutteeseen..

- opin joka päivä ainakin 10 uutta sanaa italiaksi. ---> ei toteudu Suomessa :D Unohdan varmaan hyvää vauhtia jo ne opitutkin, dääääm.

Ja näitähän riittää. Mut yhdestä asiasta oon ylpeä ja se on hammaslanka, tai siis se lankain-vempain, jota oon ihan oikeesti käyttänyt joka päivä siitä lähtien kun hammaslääkäri mut keväällä haukkui pystyyn. Ja se toimii!!

Uusin pyhä päätös on mustapääihmetökötti, jolla pitäis joka päivä pestä naamansa ja sitten se on historiaa!! (toivottavasti ei naama. :D mut ne kaikki matoset)

Asiasta kukkaruukkuun. Tänä viikonloppuna täällä Uudenkaupungin liepeillä on Karjurock-festarit. Olen ollut siellä lähes joka kerta ekasta vuodesta lähtien ja aina se vaan kasvaa. Välttämättä se ei oo enää ihan sama tapahtuma, joka alunperin mutta pakko sinne on kuitenkin mennä ku on lähellä. Tällä kertaa useemmassa kokoonpano-variaatiossa, lasten kera ja ilman. Autolla pois lähtien ja auton sinne jääden. Ihan kuinka vaan. Ja meinattiin olla sitkeitä sissejä ja telttailla la-su yö vaikka kuinka satais. Tai siis Simone ei vielä tiedä että ME meinataan. Mut se valkenee hänelle viimeistään kun ojennan kepakot käteen (teltan).

Huomenna olisin halunnut mennä Eelin kanssa katsomaan Robinia, mutta muutettiin vähän suunnitelmia, kun lento Italiasta on Helsingissä kuuden maissa illalla. Siispä minä haen prinssini valkoisella ratsullani (eiku...) ja Eeli pääsi Minna-tätsyn ja Nelle-serkun mukaan ettei jää idoli näkemättä. Eeli itsehän sanoo, että ei hän tykkää Robinista ollenkaan, se on vissiin noloa. Mut kuitenki tykkää. Perjantaina on sitten Idan fanitus Redrama ja mä haluun nähä Neljä ruusua. Varmaan sitä ennen käydään Pursiseuran paviljongilla syömässä. Tekis mieli myös joku päivä käydä Tampereen suunnalla, että saisin viedä Simonen vihdoin veljelleni Otolle "näytille" ja voitais käydä lasten kaa Särkänniemessä. Vaikka mitä kaikkee kivaa olis, mitä tekis mieli tehdä kun ei varmaan tänä kesänä enempää Suomessa olla yhdessä. Sitten on luvattu, että sataa mummoja taivaalta ni täytyy kattoo muuttuuko suunnitelmat. Ostetaan vaikka niitä aikuisten värityskirjoja kaupasta ja linnoittaudutaan kotiin, ehhehheeee.... Ei vaiskaa.

Lauantaina mennään bilettämään ja siellä oli enempi semmosia festaribändejä mitä voisin kuunnella. Ei kuitenkaan yhtään semmosta wau-pakkonähdä-spektaakkelia mut ei se mittää.

Tänään on ollu jotenki tosi hauska päivä. En tiedä johtuuko se tästä mun asenteesta jo alunperin tähän päivään, kun tiedän että Simone tulee huomenna. Eelin kanssa ollaan hömpötetty vaikka mitä ja sieltä on tullut niin legendaarista juttua että. Käskin tuossa illalla pesemään kädet, kun ne oli ihan hirveät. Niin hän sanoi, että nää on pian samanlaiset kuin Kimmon kädet ja että hän on aina halunnut semmoset työmiehen kädet <3

Voi kuinka mä oon onnellinen. Höpötettiin tähän väliin armaani kanssa äsken Skypessä ja hän puheli, että saa ehkä parin viikon päästä pidettyä loman ja jos lasten äidille on ok, niin ottaa tytöt mukaan ja tulevat Suomeen :) Tytöt on odottaneet kovasti ja molemmat tykkää hevosista niin ois kyllä tosi kivaa, jos saisivat tulla. Paljon kaikkee hauskaa tehtävää ja tää meidän kaupunkikin on niin kesäkaupunki, sitten olis Lyhtyjen yö ja vaikka mitä :) Jaahas. Jospa sitä nyt sitten nukkumaan, niin tulee huominen nopeammin!! Pus pus.

Oon ihan itekin yllättynyt miten olen tässä viimeisen vuoden aikana uskaltautunut käyttämään kaikkea nykytekniikkaa. Ensin olin hurja ja ostin älypuhelimen, jota vastaan olin jo jonkun aikaa taistellut (ja nyt en enää osais varmaan elää ilman sitä...) Sitten tapasin tuon ukkokultani ja jouduin opettelemaan lisää kaikkia tuommoisia älykkäitä juttuja.

Ihan ensin asennettiin whatsapp. Olin siitä ihan peloissani, että miten sitä käytetään ja mitä se edes tarkoittaa. Juuri vuotta aiemmin olin jostain lukenut, että siinä on 16 vuoden ikäraja ja pyysin Idaa poistamaan sen heti puhelimestaan, kun ajattelin että se on joku kamala aikuisten juttu. Nyt kun tokaisin Idalle, että täähän on ihan sama kun tekstais, niin toinen siihen voitonriemuisesti, että sitähän mä oon sulle koko ajan koittanut sanoa mutta et suostunut kuuntelemaan.

Sitten ei mennyt kuin hetki, kun puhelimeen ladattiin Viber, jolla saa soittaa ja viestitellä ilmaiseksi netin kautta. Kuinka kätevää. Ainakin silloin jos se yhteys toimisi ja kuulisi muutakin kuin joka toisen sanan toisen puheesta. Heti kun Simone lähti meiltä Italiaan, käskin Idan laittamaan itselleni Skypen puhelimeen ja eteeni avautui ihan uusi maailma. Siis mitä ihmettä, voin vaihtaa päivän kuulumiset kasvotusten ja esitellä uudet ostokset, näyttää kauheeta finniä joka on puhjennut huulen reunaan ja vaikka mitä (nyt kaikki ajattelee vaan kaikkia K18-juttuja :D :D)

Meille tuli skypetyksestä tapa, iltarutiini joka on toistunut joka ikinen ilta n. kymmenen aikaan siitä lähtien kun ollaan tutustuttu. Niin siis silloin kun ollaan eri maissa! Ei sentään puhella videopuhelua kun toinen istuu vessassa samassa kämpässä. Meidän tulee keskusteltua tosi paljon, kaikesta mahdollisesta kun ei voi olla sosiaalisen epäsosiaalinen toisen kanssa niin että minä istun tietokoneella ja sinä sohvalla telkkua katellen. Ihan hassua.

Pari hölmöä viime aikoina sattunutta juttua tulee mieleen: Viimeiset kolme viikkoa puhelimme Skypessä, minä Simonen luona Italiassa, hän Kiinassa. Sitten koitin näyttävästi sihauttaa Breezerin auki. Mutta en löytänyt pullonavaajaa. Tämä neuvoi mistä laatikosta sen löydän. Sitten en osannut avata sitä kun se oli joku niin miesten laite. Pullonavaaja jossa on kaikki muukin mahdollinen hammastikusta lähtien varmaan mukana. Oli ihan kuin kädestä pitäen olisi se neuvottu sieltä toisesta päästä. Halusin myös tehdä Suomi-cd:n Italian autoon popitettavaksi. En ymmärtänyt koneesta mitään kun se puhui vaan italiaa, niin Simone hakkeroitui sinne samalla kun olimme skypessä ja käytti Kiinasta asti omaa konettaan ja auttoi mua polttamaan cd:n.

Melkein kolme viikkoa odotimme Suomesta lähetettyä pakettia saapuvaksi, jossa oli pahimpaan hätään lähetetty muutama Fazerin sininen sekä pari pussia kardemummaa, koska halusin leipoa korvapuusteja. No äsken sitten sain katsella kuinka mieheni avaa pakettia Italiassa, syö suklaatani ja minä olen täällä Suomessa ilman suklaahippustakaan. Kidutin sitten vielä itteeni ja pyysin avaamaan kardemummapussin ja haistamaan sen tuoksua. Tunsin sen tänne saakka...

Olen tavannut anopin ja appiukon, mieheni siskon, lapset, ex-vaimon, veljen ja vaikka kenet ekaa kertaa skypessä. Sitten livenä olen aina ihmetellyt miksi he näyttävät niin pieniltä kun olen kuvitellut isommiksi. Olen myös ollut monta kertaa mukana heidän luona illallisilla Suomessa ollessani, kun pikkuisen kahjo mieheni on syönyt ruokaa niin että on laittanut puhelimen keskelle pöytää, jotta kaikki voivat jutella kanssani samalla, aika hurjaa :D Hieno keksintö. Ei voi muuta sanoa. Tämmöiset etäsuhdeajat olisi muuten ihan sietämättömiä kestää.

Nyt kun olimme Italiassa ja poikani Eeli jäi Suomeen isänsä kanssa, soittelimme Eelin kanssa skypessä. Pääsin mukaan Eelin pyöräkoriin, kun hän meni ajelemaan ja höpötti samalla kanssani. Hiukan hirvitti siinä vaiheessa, kun jätkä päätti posottaa menemään ilman käsiä....