Eilen tehtiin kaikenlaista kahdestaan, Simone jäi jo lounaan jälkeen kotiin ja oltiin ajelulla Perugiassa, näyteikkunaostoksilla ym. Käytiin motskarikypäriä sovittelemassa, jos ostetaan sit ens kerralla uudet samiskypärät, löytyi semmoset hienot valkoiset, mistä saa laskettua aurinkolasitkin. Sitten saatiin päähänpisto lähteä pyöräilemään. Simone osti viime viikolla uuden maastopyörän, niin halus testata sitä ja mä otin pihasta yhden vanhan miestenpyörän, joka oli kyl semmonen sporttipyörä kapeine penkkeineen että oli peppu ihan tulessa hetken ajon jälkeen. Eilen oli kuuma päivä, jotain +38,5 astetta. Pyöräily tuntui ihanan vilvoittavalta. Ainoa vaan, että siinä missä Simone kiisi menemään kevyesti kuoppaisellakin tiellä uudella isorenkaisella pyörällä, mun persus huusi hoosiannaa jokaisessa pompussa ja kuopassa :D Mut hauskaa oli.

Tänne on tullut vasta uusia vesiautomaattipisteitä, keskustassa näin yhden ja tässä meidänkin kylällä on yksi. Hirveen kätevää kun ei tarvi enää kaupasta vettä raahata pulloissa. Omat pullot mukaan ja automaattiin kolikko ja sitten voit valita frizzante (hiilihapollinen) tai naturale. Eilen meni huimat 5 senttiä rahaa, kun täytettiin kaks isoa pulloa :) Illalla tytöt tuli meille ja mentiin sitten Bastiaan jäätelölle. Tuo baari on tosi suosittu ja siellä oli porukkaa ku pipoa. Treffattiin siellä italiansuomalainen kaimani Laura ja hänen mies Gabriele. Otin meloni- ja pähkinäjätskipallot, nam!! Lavinia oli ihan ihastunut Gabrieleen ja istui koko ajan tämän sylissä hiuksia pörröttäen.

Aamulla sitten veimme tytöt kotiin ja Simone haki hänen työpaikaltaan Concetista vuokra-auton, jolla meni tänään Roomaan. Mulla taas kesti hetken, kun tässä yksin istuskelin ja mietiskelin. Rupesin puuhailemaan koneella, kävin vähän kaupassa hakemassa suklaata  ja koitan normalisoitua. Eiköhän se taas tästä. Nyt täytyy ottaa ilo irti auringosta, meen käristämään itteeni kattoterassille vielä kun voin. Päässä pyörii miljoona ajatusta. Lokakuun alussa viimeistään ollaan taas yhdessä, ollaan menossa Simonen serkun Danielen häihin Roomaan.  Sitten meillä on myös oma ensimmäinen vuosipäivä. Heippahei, seuraavaa postausta luvassa Suomen päässä.

Eilen oltiin suomalaisten ystävien kanssa syömässä ja iltaa istumassa Heidin ja hänen miehensä Leon ravintolassa Taverna Dell'Orsossa Sant'Egidiossa. Kaunis paikka, hyvää ruokaa ja seura mitä loistavin! Mentiin moottoripyörällä ja mä taas pelkäsin ihan kuollakseni kun meidän käsitys hiljaa ajamisesta vähän poikkeaa Simonen kanssa. Maistoin myös ekaa kertaa limoncelloa ja se oli hyvää. Tänään menin uudestaan Heidin luokse. Otettiin aurinkoa ja uiskenneltiin uima-altaassa 5 v  Mathias-pojan kanssa, kyllä oli söpö pikkumies!! Eelin täytyy kyllä hänet treffata kun tulee seuraavan kerran mun mukaan. Mathias puhuu molempien vanhempiensa äidinkieliä, joten Eelikin voisi vähän oppia samalla italiaa.

Tulin sitten kotiin, ajelin vähän ympäriinsä ja tutustuin semmoisiin paikkoihin, missä en oo ennen ollut. Löysin myös tuttuihin paikkoihin uusia reittejä ja poppi soi täysillä. Sant'Egidion kylä ja lähistö on juuri sellainen alue, missä voisin ajatella asuvani, siellä ei myöskään ole asutusta ihan niin tiheään kuin monessa muussa paikassa ja sijainti olisi tosi hyvä, lyhyt matka joka paikkaan. Kotiin tullessa suutuin Simonelle kun soittikin että oli mennyt Collestradan ostoskeskukseen lounastauolla syömään työkaverinsa Sandron kanssa, törmännyt siellä myös muihinkin tuttuihin ja Heidi perheineen kans kävi siellä lounaalla. Ei sitten tullut mieleen soittaa mulle, kun olin siellä päin kans, että olisin mennyt heidän kans syömään. Kunnon mies!

Voi nyt peee... Olin kirjoittanut äsken pitkät pätkät kaikkea ja tämä peevelin kone poisti kaiken!!!! Aaaargh...

Tein mielenosoituksellisesti itselleni ruokaa ja heitin kaiken pois ihan piruuttaan, mitä en jaksanut syödä ettei Herra Comunelle vahingossakaan jää yhtään mitään, hahahaaaa!!!  Sitten menin käristämään itteeni kattoterassille. Se on jännä miten täällä ruskettuu kunnolla jo ihan puolen tunnin auringossa olosta. Eikä siellä oikeestaan kauempaa kerrallaan pystykään olemaan. Kävin välillä alhaalla juomassa ja sitten menin uudestaan. Kohta meen suihkuun ja sitten mulla on aikaa meikkailla ja hoidella itteeni, kaikkee semmosta hauskaa mitä ei koskaan Suomessa ehdi :)

Ensi viikolla mulla on ensimmäinen lähijakso Ypäjällä. Jännittää, koska meen sinne ekaa kertaa uuden hevosen kanssa, enkä yhtään tiedä miten se käyttäytyy. Telma lähtee myös mukaan ja toivon, etteivät ne Sanden kanssa koko ajan huutele toisilleen. Molemmat kun on aika läheisriippuvaisia. Sitten olisikin heti seuraavana viikonloppuna suomenhevosten valjakkomestaruudet Wiurilassa, joihin treenaaminen jää aika vähiin. Onneksi kouluohjelma on sama kuin Teerisalossa.

Meil on kyl Simonen kanssa tosi huono tuuri näitten meidän tapaamisten kanssa. Simonen piti lähteä ens viikolla Australiaan työkeikalle 1-2 kuukaudeksi niin eilen ilmoitettiin, että lento onkin varattu jo täksi perjantaiksi. Eli taas olen viimeisen päivän yksin täällä.. No ei kyllä pääse toisen seuraan kyllästymään jos jotain positiivista täytyy hakea...... Mietittiin, että mennään varmaan yhdessä perjantaina Roomaan ja mä oon sitten siellä yötä jossain hotellissa, niin ei tarvi lauantaina koko matkaa yksin junalla mennä.

Ai niin, jotain kertoo mun päivieni toimettomuudesta se, että suurin haasteeni on ollut tänään, miten pääsen auton kanssa sähköportista ulos, kun sähköt ei toimi :D Kadulla tehtiin jotain korjaustöitä ja muutaman tunnin oli sähköt poikki. Koitin ratkaista ongelman ite, mut enhän mä sitä tajunnu, niin oli pakko soittaa Simonelle. Naapureilla oli varmaan hauskaa, kun kökin ympäriinsä sen portin luona. Yritin avata kiltisti ja väkivaltaisesti. Sit kuulin, että siinä onkin vain sininen vipu joka käännetään toiseen suuntaan. Sit pikkusen väkivaltaa ja johan toimi. Jeah. Nyt kauniiksi lopuksi muutama kuva. 

Jatkoa vielä, oltiin illalla sagrassa Bastiassa tyttöjen ja Simonen kanssa. Syötiin hyvin, juotiin hyvää viiniä ja kuunneltiin Omar Lambertinin bändin keikka. Käytiin myös pari kertaa Lavinian kanssa ampumassa sellaisessa kojussa. Mä en osunut ollenkaan, Lavinia kolme kertaa ja sitten kun Simone sai pyssyn myöhemmin käsiinsä, veti 13 tölkkiä alas. Nyt on siis jo seuraava päivä, olin hakemassa leipomosta leivän ja lähden Ipercoopiin ruokaostoksille. Ajattelin yllättää Simonen ja teen niin supisuomalaisen lounaan että. Hän ei siis koskaan anna mun kokata. Ja eilen piruilin, että se johtuu vaan siitä ettei uskalla maistaa mun tekeleitä. Kuulemma mielellään söisi.... Eli saamansa pitää  :D  :D

Sorrento, Hotel il Faron ikkunasta..

Taverna dell'Orsossa suomalaisten kanssa

Bastiassa sagrassa minà ja Lavinia

Blogin kirjoittamisessa mulla näköjään on ihan sama itsekurin puute kun monessa muussakin.

Hyvät päätökset, jotka ei pidä:

- kirjoitan joka päivä yhden kirjoituksen niin pysyy mielenkiinto, sekä lukijat. Öööööö... Ehkä paremminkin yks kirjoitus kuussa vois olla realistinen?

- käyn juoksulenkillä vähintään joka toinen päivä, satoi tai paistoi. Tuota noin. Ei oo nyt toteutunut, vetoan ajanpuutteeseen..

- opin joka päivä ainakin 10 uutta sanaa italiaksi. ---> ei toteudu Suomessa :D Unohdan varmaan hyvää vauhtia jo ne opitutkin, dääääm.

Ja näitähän riittää. Mut yhdestä asiasta oon ylpeä ja se on hammaslanka, tai siis se lankain-vempain, jota oon ihan oikeesti käyttänyt joka päivä siitä lähtien kun hammaslääkäri mut keväällä haukkui pystyyn. Ja se toimii!!

Uusin pyhä päätös on mustapääihmetökötti, jolla pitäis joka päivä pestä naamansa ja sitten se on historiaa!! (toivottavasti ei naama. :D mut ne kaikki matoset)

Asiasta kukkaruukkuun. Tänä viikonloppuna täällä Uudenkaupungin liepeillä on Karjurock-festarit. Olen ollut siellä lähes joka kerta ekasta vuodesta lähtien ja aina se vaan kasvaa. Välttämättä se ei oo enää ihan sama tapahtuma, joka alunperin mutta pakko sinne on kuitenkin mennä ku on lähellä. Tällä kertaa useemmassa kokoonpano-variaatiossa, lasten kera ja ilman. Autolla pois lähtien ja auton sinne jääden. Ihan kuinka vaan. Ja meinattiin olla sitkeitä sissejä ja telttailla la-su yö vaikka kuinka satais. Tai siis Simone ei vielä tiedä että ME meinataan. Mut se valkenee hänelle viimeistään kun ojennan kepakot käteen (teltan).

Huomenna olisin halunnut mennä Eelin kanssa katsomaan Robinia, mutta muutettiin vähän suunnitelmia, kun lento Italiasta on Helsingissä kuuden maissa illalla. Siispä minä haen prinssini valkoisella ratsullani (eiku...) ja Eeli pääsi Minna-tätsyn ja Nelle-serkun mukaan ettei jää idoli näkemättä. Eeli itsehän sanoo, että ei hän tykkää Robinista ollenkaan, se on vissiin noloa. Mut kuitenki tykkää. Perjantaina on sitten Idan fanitus Redrama ja mä haluun nähä Neljä ruusua. Varmaan sitä ennen käydään Pursiseuran paviljongilla syömässä. Tekis mieli myös joku päivä käydä Tampereen suunnalla, että saisin viedä Simonen vihdoin veljelleni Otolle "näytille" ja voitais käydä lasten kaa Särkänniemessä. Vaikka mitä kaikkee kivaa olis, mitä tekis mieli tehdä kun ei varmaan tänä kesänä enempää Suomessa olla yhdessä. Sitten on luvattu, että sataa mummoja taivaalta ni täytyy kattoo muuttuuko suunnitelmat. Ostetaan vaikka niitä aikuisten värityskirjoja kaupasta ja linnoittaudutaan kotiin, ehhehheeee.... Ei vaiskaa.

Lauantaina mennään bilettämään ja siellä oli enempi semmosia festaribändejä mitä voisin kuunnella. Ei kuitenkaan yhtään semmosta wau-pakkonähdä-spektaakkelia mut ei se mittää.

Tänään on ollu jotenki tosi hauska päivä. En tiedä johtuuko se tästä mun asenteesta jo alunperin tähän päivään, kun tiedän että Simone tulee huomenna. Eelin kanssa ollaan hömpötetty vaikka mitä ja sieltä on tullut niin legendaarista juttua että. Käskin tuossa illalla pesemään kädet, kun ne oli ihan hirveät. Niin hän sanoi, että nää on pian samanlaiset kuin Kimmon kädet ja että hän on aina halunnut semmoset työmiehen kädet <3

Voi kuinka mä oon onnellinen. Höpötettiin tähän väliin armaani kanssa äsken Skypessä ja hän puheli, että saa ehkä parin viikon päästä pidettyä loman ja jos lasten äidille on ok, niin ottaa tytöt mukaan ja tulevat Suomeen :) Tytöt on odottaneet kovasti ja molemmat tykkää hevosista niin ois kyllä tosi kivaa, jos saisivat tulla. Paljon kaikkee hauskaa tehtävää ja tää meidän kaupunkikin on niin kesäkaupunki, sitten olis Lyhtyjen yö ja vaikka mitä :) Jaahas. Jospa sitä nyt sitten nukkumaan, niin tulee huominen nopeammin!! Pus pus.

Ihan ensin asennettiin whatsapp. Olin siitä ihan peloissani, että miten sitä käytetään ja mitä se edes tarkoittaa. Juuri vuotta aiemmin olin jostain lukenut, että siinä on 16 vuoden ikäraja ja pyysin Idaa poistamaan sen heti puhelimestaan, kun ajattelin että se on joku kamala aikuisten juttu. Nyt kun tokaisin Idalle, että täähän on ihan sama kun tekstais, niin toinen siihen voitonriemuisesti, että sitähän mä oon sulle koko ajan koittanut sanoa mutta et suostunut kuuntelemaan.

Sitten ei mennyt kuin hetki, kun puhelimeen ladattiin Viber, jolla saa soittaa ja viestitellä ilmaiseksi netin kautta. Kuinka kätevää. Ainakin silloin jos se yhteys toimisi ja kuulisi muutakin kuin joka toisen sanan toisen puheesta. Heti kun Simone lähti meiltä Italiaan, käskin Idan laittamaan itselleni Skypen puhelimeen ja eteeni avautui ihan uusi maailma. Siis mitä ihmettä, voin vaihtaa päivän kuulumiset kasvotusten ja esitellä uudet ostokset, näyttää kauheeta finniä joka on puhjennut huulen reunaan ja vaikka mitä (nyt kaikki ajattelee vaan kaikkia K18-juttuja :D :D)

Meille tuli skypetyksestä tapa, iltarutiini joka on toistunut joka ikinen ilta n. kymmenen aikaan siitä lähtien kun ollaan tutustuttu. Niin siis silloin kun ollaan eri maissa! Ei sentään puhella videopuhelua kun toinen istuu vessassa samassa kämpässä. Meidän tulee keskusteltua tosi paljon, kaikesta mahdollisesta kun ei voi olla sosiaalisen epäsosiaalinen toisen kanssa niin että minä istun tietokoneella ja sinä sohvalla telkkua katellen. Ihan hassua.

Pari hölmöä viime aikoina sattunutta juttua tulee mieleen: Viimeiset kolme viikkoa puhelimme Skypessä, minä Simonen luona Italiassa, hän Kiinassa. Sitten koitin näyttävästi sihauttaa Breezerin auki. Mutta en löytänyt pullonavaajaa. Tämä neuvoi mistä laatikosta sen löydän. Sitten en osannut avata sitä kun se oli joku niin miesten laite. Pullonavaaja jossa on kaikki muukin mahdollinen hammastikusta lähtien varmaan mukana. Oli ihan kuin kädestä pitäen olisi se neuvottu sieltä toisesta päästä. Halusin myös tehdä Suomi-cd:n Italian autoon popitettavaksi. En ymmärtänyt koneesta mitään kun se puhui vaan italiaa, niin Simone hakkeroitui sinne samalla kun olimme skypessä ja käytti Kiinasta asti omaa konettaan ja auttoi mua polttamaan cd:n.

Melkein kolme viikkoa odotimme Suomesta lähetettyä pakettia saapuvaksi, jossa oli pahimpaan hätään lähetetty muutama Fazerin sininen sekä pari pussia kardemummaa, koska halusin leipoa korvapuusteja. No äsken sitten sain katsella kuinka mieheni avaa pakettia Italiassa, syö suklaatani ja minä olen täällä Suomessa ilman suklaahippustakaan. Kidutin sitten vielä itteeni ja pyysin avaamaan kardemummapussin ja haistamaan sen tuoksua. Tunsin sen tänne saakka...

Olen tavannut anopin ja appiukon, mieheni siskon, lapset, ex-vaimon, veljen ja vaikka kenet ekaa kertaa skypessä. Sitten livenä olen aina ihmetellyt miksi he näyttävät niin pieniltä kun olen kuvitellut isommiksi. Olen myös ollut monta kertaa mukana heidän luona illallisilla Suomessa ollessani, kun pikkuisen kahjo mieheni on syönyt ruokaa niin että on laittanut puhelimen keskelle pöytää, jotta kaikki voivat jutella kanssani samalla, aika hurjaa :D Hieno keksintö. Ei voi muuta sanoa. Tämmöiset etäsuhdeajat olisi muuten ihan sietämättömiä kestää.

Nyt kun olimme Italiassa ja poikani Eeli jäi Suomeen isänsä kanssa, soittelimme Eelin kanssa skypessä. Pääsin mukaan Eelin pyöräkoriin, kun hän meni ajelemaan ja höpötti samalla kanssani. Hiukan hirvitti siinä vaiheessa, kun jätkä päätti posottaa menemään ilman käsiä....

......kun mun muru tulee huomenna vihdoin kotiin! Kyllä tässä on jo ehditty ikävöimään ja lähetteleen ylisöpöjä viestejä, jotka noitten teinien mielestä on ihan noloja! Mun mies siis tekee töitä sähköasentajana italialaiselle firmalle, asentaa sellaisia koneita, jotka pakkaa tuotteita tehtaissa erilaisiin säkkeihin. Suuren osan vuodesta matkaa eri puolilla maailmaa. Komennuksista tulee tieto useimmiten vasta vajaa viikko ennen kuin pitää lähteä. Tällä kertaa kävi niin huono mäihä, että oltiin suunniteltu viettävämme koko kesäkuun täällä Italiassa yhdessä ja saatiin olla huimat kolme päivää rauhassa, kunnes Simone lähetettiin Kiinaan. Ollaan siis oltu yli kolme viikkoa likkojen kanssa täällä keskenään ja nyt kun Simone tulee, me lähdetään jo maanantaina takaisin Suomeen. Mutta yritetään nyt ottaa ilo irti tästä vähästäkin ja seuraavaksi ukkokulta tulee Suomeen. :) 

Tänään ollaan vietetty Vilman 14 vee-syndejä. Tehtiin ihana suklaajuustokakkukin, joka saatiin tässä illalla jo melkein kokonaan tuhottua. Mul oli oma ninjatehtävä, kun Simonen äiti Anna halusi, että kirjoitan hänelle italiaksi tuon juustokakun ohjeen. Innostuin sitten tekemään myös mangokakun ohjeen. Hauskaa vaan, kun suurin osa sanoista joita tarvitsin reseptin kirjoittamiseen, ei todellakaan kuulu vielä mun sanavarastoon. Jouduin turvautumaan ystäväämme google-kääntäjään.  Mahtoi olla Annalla hauskaa niitä lukiessa. Sanoi mulle kuitenkin armeliaasti, että kyllä niistä ymmärtää. Koitin huvikseni joitain kohtia kääntää takas suomeksi niin tuli, että "PIISKAA KERMA VAAHDOKSI"...  ja "PAINA SEOS HIUSTENKUIVAAJAAN"

Illemmalla syötiin niinkin italialaisesti, kuin mentiin Mac Donaldsiin. Tähän saakka oon saanut sen vältettyä mut tänään sai tytöt päättää ja oltiin Bastiassa niin pöllöön aikaan liikenteessä ettei mikään ollu auki. Mentiin siis Collestradan ostoskeskukseen. Ja koska tytöt veteli wrapejaan niin antaumuksella, enkä jaksanut odottaa, menin Ipercoopiin katteleen. Mua ei saa päästää sinne yksin ku aina ostan jotain. Niinku viimeks italiankielisen aku ankka-kirjan, jota en oo vielä ees aloittanut. Nyt iski sitten Sisustus-Laura. Jonka oli ihan pakko ostaa limenvihree päiväpeitto Simonelle yllätykseksi. No sit näkyi pari kivaa sohvatyynyn päällistä. Ja sitten verhot (mun mielestä nuo olkkarin verhot on näyttäny ihan epäsopivilta ja levottomilta). Seuraavaksi iskin silmäni eteismattoon, joka myöskin on tuommoinen simonenvihreä (Mun pieni vihreä mies :D, siis tääl on kaikki jo ennestään limenvihreetä ja mä vaan pahennan tilannetta). Okei, nuo tyynynpäälliset ja verhot on enemmän semmosta rusehtavaa kultaa. (kuulostipa kamalan rumalta!)  No joo ja nyt kaikki ihmettelee, että miks se osti eteismaton, ku just on kertonut, että Italiassa ei oo eteisiä...  :D  Juups. Ja etten liian epäitsekäs olis ollut niin ostin ihan itelleni pari pakettia Umbrian minisalamiviipaleita.

Sitten me suunnattiin tallille, kun piti mennä pesemään Idan kisapolle Jasper ja sen kamppeita. Takaisin tullessa oli ihan pakko pysähtyä tien laitaan kuvailemaan auringonkukkia. Rakastan noita peltoja, niitä on ihan loputtomiin. Tytöt kans on kovasti niihin ihastuneita. Mitäs muuta, niin joo, aamulla lähdetään siis Roomaan päiväksi seikkailemaan. Otetaan juna Santa Mariasta Assisista. Illemmalla hankkiudutaan Fiumicinon lentokentälle Simonea vastaan ja sieltä sitten tullaan vuokra-autolla kotiin.  Non vedo l'ora!!!

1.  Italialaiset käyttää kenkiä sisällä kotona.  Vähän niinku salkkareissakin :D

Siis todella hämäävää.. Ihmettelin ekaa kertaa kun Simone oli meillä kylässä, että miten se noin törkeesti vaan painelee meillä menemään kengät jalassa. Siitä ei oikeestaan erikseen puhuttu mitenkään ja oli varmaan ite vaan huomannut kun seuraavalla kerralla otti kiltisti kengät pois. Sitten kun tulin Italiaan ekaa kertaa ja olimme Simonen vanhempien luona sekä hänen siskolla kylässä tajusin, että kaikki pitää koko ajan kenkiä sisällä.

Siitä tuli la cenan (päivällisen) hauska puheenaihe. Simonen sisko kertoi, että kun Simone oli palannut Suomesta, hän oli hommannut kenkätelineen ja ilmoittanut että hänen luona otetaan kengät pois jalasta. Sisko kertoi, että hän haluaa myös semmoisen systeemin, kun ärsyttää että hiekkaa tulee sisään. Puhelivat myös kuinka hurjaa on, että Suomessa on sellainen pikkuhuone (eteinen), ennen kuin tullaan kotiin sisälle. Täällä useimmiten astutaan suoraan ovesta olohuoneeseen tai keittiöön.

2. Italiassa on talossa kylmää ja TODELLA kosteaa

Tämä tuli mulle oikeesti yllätyksenä. Vaikkakin on muuten lämmintä niin nämä kivitalot ovat talvella öisin ihan järkyttävän kylmiä.  Nukkumaan mennessä voi olla kaksi peittoa ja ihan kunnon collegevaatteet päällä. Lattiat ovat myös kylmiä mikäli ei ole semmoista luksusta kuin lattialämmitys.  Eli siinäkin yksi hyvä syy niitten tossujen pitämiseen. Kosteus on ihan uskomatonta. Kaikki tekstiilit ovat koko ajan vähän nihkeitä ja mikään ei kuivu,  pyyhe voi olla kolmekin päivää märkä ellei sitä kuivata ulkona auringossa. Home on täällä ihan perusjuttu  ;)  Silloin joskus ihmettelin miksei täällä ole puutaloja, mutta olen tajunnut  ettei semmoinen täällä kannattaisi ja että näiltä kivipinnoilta ja laattalattioilta on sen homeen poisto huomattavasti helpompaa.....

3. Lapset ovat hyvin kasvatettuja (ehkä Suomessakin oli joskus vuonna miekka ja kirves?)

Täällä mun kokeman mukaan lapset hallitsee hyvin pöytätavat ja muutenkin kasvatetaan pienestä pitäen kohteliaisuuteen  ja vanhempien ihmisten kunnioittamiseen.

4. Onkohan italialaisilla karkkihimoa?

Jos tarjoat täällä karkkia (oli sit lapsi tai aikuinen), useammin saat kieltävän vastauksen. (enkä nyt meinaa mitään namutäti-juttuja). Sen sijaan hedelmistä tai vaikka salameista tuntuvat innostuvan enemmän. Kaupoissa on kyl aika heikot karkkivalikoimat, mutta esim. kekseille on ihan julmetun isot hyllyt.

5. Suihkun jälkeen pitää kuivata tukka!

Italialaiset pelkäävät tosi paljon vilustumista ja ovat ihan aidosti huolissaan, jos suihkun jälkeen esiinnyt märällä tukalla. Olkoonkin hellettä yli 30 astetta.

6. Valot pitää sammuttaa heti jos käyt viisikin minuuttia poissa huoneesta

Tämä kohta kannattaa muistaa, jos haluaa välttyä perheriidalta :) Täällä sähkö on tosi kallista ja sen säästämisessä ollaan lähestulkoon hysteerisiä. Me kinasteltiin kerran ja tokaisin, että eiks siihen mee enemmän sähköä, jos mä koko ajan rämpytän niitä edes takaisin. Simone totesi siihen, että kumpi tässä talossa oikein on sähkömies? Aikani mutisin, mut vieläkään en oo muistanut tarkistaa kumpi oli oikeassa. :D

7.  On olemassa kolmenlaista roskalaatikkoa. MUOVI - PAPERI - SEKALAISET

Niin. Mä en nyt oo oikein tota kierrätyspolitiikkaa ymmärtänyt. :) Mut teen kiltisti niinku tääl tehdään. Ei oo siis erikseen tai ainakaan en oo missään nähnyt, metallin tai vaikka lasinkeräystä. Paljon syödään muovisista kertakäyttöastioista ja kun kaikki vesi ostetaan muovipulloissa, ne muovilaatikot on koko ajan täynnä.

8.  Uimalakki

Uima-altaisiin, vesiliukumäkiin tai vaikka uimahalliin ei oo mitään asiaa ilman uimalakkia. Kuulemma ettei mee hiuksia suodattimiin :) Käytännöllistä mutta tulee otsaan hölmö  rusketusraja.

9. Bideeallas

Mä olin ihan hämilläni ekan kerran ku menin täällä vessaan ja näin siinä toisen matalan altaan, että mitä ihmettä sillä pitäisi tehdä. Mutta se olikin alapesuun tarkoitettu bidee ja täällä oon nähnyt sen kaikissa vessoissa. Kun puheltiin joidenkin kanssa meillä Suomessa olevasta bideesuihkusta, se kuulosti heidän mielestä tosi erikoiselta.

10. Kansainväliset  käsimerkit

Tämä ilmeni vasta äsken, en muista miten tuli puheeks mutta siis ns. pirunsarvet-käsimerkki, joka Suomessa ainakin on  cool ku vaik jammaat jossain konsertissa, tarkoittaakin täällä sitä, että jonkun vaimo on huora/pettää ja siis tosi loukkaava. Sitten kun siitä oli tullut puhe, sanoin Simonelle et miks hän ei oo kertonut, kun musta ja hänen serkusta Sergiosta on semmonen kuva kun mä näytän noin toisella kädellä.. No hän oli aatellut että mä teen sen niinkuin läppänä, ku oon kuvassa toisen miehen kainalossa. Ou mai gaad.... Mut kuulemma keskarin näyttäminen tarkoittaa täällä ihan samaa ku Suomessakin.

11. Käsien pesu ja muovihanskat.... :)

Puhtauden suhteen ollaan Italiassa tosi tarkkoja, etenkin käsihygienian. Kaikennäköiset bakteerit on pelottavia. Huoltsikoilla tankatessa siinä on ihan normaalia että on kertakäyttöhanskateline vieressä. Kaupan vihannesosastolla muovipussirullan alla on rulla pitkiä kertakäyttöhanskoja, joiden kanssa voit ottaa niitä vihanneksia ym.

12.  Sukunimet

Italiassa ei ilmeisesti ole niin vahvasti tapana ottaa miehen sukunimeä naimisiin mennessä, kaikilla pareilla ketkä tunnen, on naisella tyttönimi ja lapsilla isän sukunimi.

13. Iltaisin valvotaan myöhään ja aamulla herätään aikaisin

Ihailtava energia. Lapsetkin valvoo paljon pidempään mitä Suomessa,  tapahtumissakin on ihan iltamyöhään pienetkin lapset mukana.

14.  Tupakointi on sallittua vähän joka paikassa

Tästä jotenkin hassuin esimerkki on, että vesipuistossa on jokaisessa auringonvarjossa kiinni tuhkis.

15. Vähän joka asialle on olemassa oma kauppansa

Esim. hedelmäkauppa, tupakkakauppa ym. Mun mielestä aika ihkua :)

16. Non parlo inglese......

Englantia puhuva italialainen on enemmänkin poikkeus. Ei oo mitenkään epätavallista että palveluammateissa, respassa  tai isoissa liikkeissä kukaan ei osaa puhua englantia. Opetus on kuulemma heikkoa, mutta suurena syynä luulisin olevan sen, että kaikki telkkuohjelmat ja elokuvat dubataan italiaksi. Ihmiset ei vaan yksinkertaisesti kuule sitä missään. Joko täytyy vaan olla rohkea ja heittää kaikki näyttelijäntaitonsa peliin saadakseen itsensä ymmärretyksi tai sit vaan pirun äkkiä yritettävä oppia se kieli...

17.  Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä.... H&M

En saanu yks yö unta, kun mua mietitytti miten italialaiset sanoo "hooETämmän". Ku täällähän h-kirjainta ei muutenkaan äännetä ja H ei ole "hoo" vaan "akka". Kysyin Simonelta heti, kun soitti mulle skypessä ja sanoi että se on akkaTSIemme!!!!!!!! Että näin. Jatkoa seuraa taas (näitä olis vaikka kuinka).

Meidän kylässä Capitan Loretossa, tai oikeastaan rajan toisella puolella Capodacquassa, kirsikkafesta oli viimeistä päivää eilen. Se kesti muistaakseni 10 päivää ja jotenkin jännää, että miten sitä porukkaa vaan joka päivälle riittää. Simone vei meidät päivää ennen kuin lähti Kiinaan, käymään Cipresson festassa Bastiassa. Se oli vähän isompi ja nuorille erikseen oma bilealue ja discolava. Kaikkein hauskinta tyttöjen mielestä (okei, sen lisäksi että tapaavat poikia ;)) , on "calzinculo"  = potkuperseelle-peli, jota pelataan samanlaisessa keinukaruselli-laitteessa, kun Suomessa on esim. Särkänniemessä. Tämä on ollut kaikilla festoilla joissa ollaan oltu. Kiekka maksaa 2 euroa ja kaverin kanssa mennään peräkkäisiin keinuihin niin että takana oleva pitää toisen keinusta kiinni.

Kieputtimen vieressä on pitkän tangon päässä korkealle kiinnitettynä sellainen värikäs hapsu, joka yritetään saada napattua. Se pari, joka sen saa, saa seuraavan kierroksen ilmaiseksi. Takana oleva potkaisee toisen keinulle vauhtia niin että se nousee korkeammalle jotta toinen saisi sen hapsun otettua. Likat on käyneet monta kertaa kokeilemassa, mutta eilen vasta Vilma onnistui ekan kerran sen ottamaan, kun oli yhden Marco-pojan kanssa siinä.

Ekalla kerralla festassa käydessämme kiinnitin huomioni hauskoihin ryhmätansseihin (ballo di gruppo), joihin lavatanssikansa sujuvasti vaihtoi valssien välissä. Näistä ryhmätansseista tulee vähän zumba mieleen  ja näyttää aika hienolta, kun muutama sata ihmistä vetää yhtä aikaa samaa kuviota. Menin heti innolla mukaan kokeilemaan vieruskaveria ja edessäolijoita matkien ja tuntui ihan kauhean vaikealta pari ekaa kertaa, kunnes ne kuviot alkoi jäämään mieleen. Sitten kotona opettelin niitä youtubesta. Jos joku haluaa tsekata niin esim. hakusanoilla Balli di gruppo Manitosa tai Balli di Gruppo Bazumba voi etsiä. Likkojen seurassa viimeksi olleita poitsuja nauratti, kun nuo on kuulemma vaan mummojen ja papparaisten juttuja :) Jaahas, sitten sekalainen satsi kuvia kehiin......

Nää raukat näytti tosi säälittäviltä, itsetuhoiset spidermanit :D

Vähän epäselviä nämä kuvat, mutta tuossa ylhäällä roikkuu se hapsu mitä otetaan kiinni

Petrignanon sagrassa suomalaispoppoossa

Simone ja Ida Cipresson festassa calzinculossa

Ida, Vilma e ragazzi..... :)

Varmaan toiset päälle 40 kilsaa käveltiin ympäri ostoskeskuksia. Mulla jalat huusi hoosiannaa, mutta en kehdannut valittaa, kun vierellä painelee kevyin askelin tyyppi, joka kuitenkin samana päivänä on juossut maratonin. Tuli halu kokeilla itekin sitä juoksemista. Sillai vähän ohimennen mainitsin, niin seuraavaks marssittiin urheilukauppaan ja mies osti mulle juoksutrikoot, lenkkarit ja pari paitaakin. Oli vähän niinku pakko kokeilla.

Suomeen palattuani kävin yksin lenkeillä, jaksoin juosta ehkä 1 tai 2 kilometriä ja sit tuntui jo että kuolen. Välillä ajattelin, että kävelen yhden valotolpan ja sitten taas juoksen pari. Jossain vaiheessa se kuitenkin alkoi sujumaan, kun en miettinyt liikaa sitä hengittämistä. Sen mukavuusalueen yli on vaikea mennä, mutta kun sen tekee, hetken päästä helpottaa. Ekan 7 km juoksulenkin jälkeen fiilis oli ihan mieletön!!

Mulla oli siis koulussa liikunnan numero 6, vihasin kaikkea liikuntaa, koskaan en juossut. Aina kun oli cooperin testi tai vastaava, joko kävelin tai oli vaan niin kauheet "menkat" ettei pysty tekemään mitään.. :D Ja aikuisiällä oon mieluummin valinnut sipsipussin tai suklaalevyn, tai mikä parasta molemmat, ja istunut sohvalle katsomaan salkkareita. Nyt salkkarien tilalle tuli lenkki.

Hulluus eteni sille asteelle, että ilmoittauduin toukokuussa olleeseen Likkojen lenkki- tapahtumaan 8 km juoksuun Tampereelle. Alunperin piti lähteä kaverin kanssa, mutta hän joutui sairaslomalle niin päätin olla Risto Reipas ja mennä yksin. Viikkoa aiemmin ilmeni, että matka onkin 9,1 km!! Mutta mä tein sen, juoksin rauhalliseen tahtiin koko matkan tunnissa ja nautin! Nyt on kova kipinä päästä uusiksi. Katselin että seuraavat 10 km juoksut (nälkä kasvaa..), joihin pääsen, olisi elokuussa. Ja sit jos aikaa treenaamiseen on, syys- ja lokakuussa olisi lähikaupungeissa myös puolimaraton eli 21 km. :)

Simonen kanssa mä en pysty juoksemaan, ollaan käyty varmaan 4 kertaa vaan yhdessä ja joka kerta se päättyy siihen, että totean ettei tästä tuu mitään, ku mä vaan keskityn kattelemaan kuinka hyvältä sun peppu näyttää noissa trikoissa :D. Ja hysteerinen hihitys päälle.. Toistaiseksi siis juoksemme erikseen.

Täällä Italiassa harjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun on ollut ihan tolkuttoman kuumaa. Muutaman kerran kävin kokeilemassa päälle 30 asteen helteessä mut ei siinä oo mitään järkeä. Tarttis mennä joko aamulla klo 7 (ei onnistu ku ilman herätyskelloa posotan johonkin klo 11 saakka unet) tai illalla klo 21 jälkeen (säkkipimeää). Joten olen sitten juossut autotallissa juoksumatolla youtubea kuunnellen.  Hullun hommaa!!

Hyvä motivaattori alkuun oli, kun facebookissa oli sellainen Motivireen 10 km juoksuhaaste, missä on kuudeksi viikoksi tehty valmis treeniohjelma. Siihen sisältyy aika vaihtelevia harjoituksia, mm. circuit training. Lapsilla oli hauskaa, tai varsinkin Idalla ja hänen kavereilla, kun koitin hienosti tehdä sitä kuntopiiriä ja näytin kuulemma tosi tyhmältä. Niitten piti opettaa mulle miten vatsalihasliikkeet tehdään, kun en osannut ja päässyt ollenkaan ylös :D  :D Sitten oli semmoisia askelkyykkyjä, joita tehdessä piti samaan aikaan kävellä eteenpäin. Näytin ihan joltain Pulttibois-hahmolta... Kolme viikkoo jaksoin sitä ohjelmaa ja sit aloin lintsailemaan ja yhdistelemään niitä ja pitämään omia vapaapäiviä. Kerran juoksin lenkin kaupungille, ostin sipsipussin sokkarilta ja juoksin kotiin sipsipussi kainalossa. Varmaan aika urheilullinen näky!!!

ù

Tässä sitä ollaan menossa Likkojen lenkille :)

Jostain välistä lenkkiä

Mun huippuhyvät juoksukengät, nyt mul on jo kahdet! Ostin nää Italiasta.

Pariisin maratonilla Simonea kannustamassa

Ypäjällä pururadalla kirmaamassa ilta-auringossa

Tampereelta ennen Likkojen lenkin starttia

1. Eeli, mun oma muru.

2. Imatran riisipiirakka.

3. Maito. Suomalainen.

4. Telma sekä valjakkovermeet.

5. Oivariini.

6. Fazerin sininen.

7. Päärynäsiideri. Tai edes lonkero.

8. Kardemumma.

9. Tiskiharja (kerron joskus miksi, äiti on nyt varmaan tosi ylpeä, kun tää on listalla.)

10. Se että systeemi toimii.

Okei,  suomalaisen makuista maitoa oon löytänyt mut oon kauheen ennakkoluuloinen ku se on ihan väärän näköisessä purkissa. Voi on tällä hetkellä etsinnässä ja pari suklaata, jossa lukee latte finissimo, on ihan joulukalenterisuklaan makuisia eli siis menettelee. Oon opetellut juomaan valkoviiniä ja kaupasta oon löytänyt Breezeriä siiderin korvikkeeksi.

Kardemumma on ehkä se ainoa juttu mitä täytyy kuskata Suomesta, että saan korvapuusteja tehtyä. Karjalanpiirakoita voi tehdä ite.  TISKIHARJA, äh, liian pitkä juttu, kerron myöhemmin!!!!!!

Täällä yksi vanha herra sanoi osuvasti mulle, että täällä on upeat maisemat, hyvät viinit, hieno ilma, ihania ihmisiä, mutta mikään ei toimi. Muualla ei löydy välttämättä noita ekana mainittuja, mutta systeemi toimii.

Kaikkien odotusten vastaisesti mulla ei ole ikävä ruisleipää eikä salmiakkia. Hyvää lakuakin oon löytänyt. En kaipaa Suomen ilmastoa, en sellaista lounais-suomalaista kateutta ja pahansuopaisuutta. Aika fifti-fifti taitaa mennä. Joku mulle joskus sanoi, että arki on arkea ja samanlaista joka maassa. Koti on siellä missä rakkaat ihmiset on. Eli lopputulema on siis se, että asuakseni täällä tarttisin säännöllisen lähetyksen kardemummaa ja tiskiharjoja postissa. Eelin niin paljon kuin mahdollista.  <3 Ja systeemin toimimattomuuteen varmaan tottuu.... Että näin.

PS. Ens kerralla pakkaan matkalaukkuun mikroaaltouunin.  :D

Huiiii!! Nyt on pakko jatkaa sillä lista tarvii ihan ehdottomasti yhden kohdan vielä, nimittäin SAUNA!! Olen täällä päässyt ainoastaan kylpylässä saunoihin yhdessä luki jopa ovessa "sauna finlandese". Mutta se oli semmonen kuiva ja pistelevä löyly. Ollaan puheltu, että kun tänne koti laitetaan, sinne tulee myös sauna :)