Oon ihan itekin yllättynyt miten olen tässä viimeisen vuoden aikana uskaltautunut käyttämään kaikkea nykytekniikkaa. Ensin olin hurja ja ostin älypuhelimen, jota vastaan olin jo jonkun aikaa taistellut (ja nyt en enää osais varmaan elää ilman sitä...) Sitten tapasin tuon ukkokultani ja jouduin opettelemaan lisää kaikkia tuommoisia älykkäitä juttuja.

Ihan ensin asennettiin whatsapp. Olin siitä ihan peloissani, että miten sitä käytetään ja mitä se edes tarkoittaa. Juuri vuotta aiemmin olin jostain lukenut, että siinä on 16 vuoden ikäraja ja pyysin Idaa poistamaan sen heti puhelimestaan, kun ajattelin että se on joku kamala aikuisten juttu. Nyt kun tokaisin Idalle, että täähän on ihan sama kun tekstais, niin toinen siihen voitonriemuisesti, että sitähän mä oon sulle koko ajan koittanut sanoa mutta et suostunut kuuntelemaan.

Sitten ei mennyt kuin hetki, kun puhelimeen ladattiin Viber, jolla saa soittaa ja viestitellä ilmaiseksi netin kautta. Kuinka kätevää. Ainakin silloin jos se yhteys toimisi ja kuulisi muutakin kuin joka toisen sanan toisen puheesta. Heti kun Simone lähti meiltä Italiaan, käskin Idan laittamaan itselleni Skypen puhelimeen ja eteeni avautui ihan uusi maailma. Siis mitä ihmettä, voin vaihtaa päivän kuulumiset kasvotusten ja esitellä uudet ostokset, näyttää kauheeta finniä joka on puhjennut huulen reunaan ja vaikka mitä (nyt kaikki ajattelee vaan kaikkia K18-juttuja :D :D)

Meille tuli skypetyksestä tapa, iltarutiini joka on toistunut joka ikinen ilta n. kymmenen aikaan siitä lähtien kun ollaan tutustuttu. Niin siis silloin kun ollaan eri maissa! Ei sentään puhella videopuhelua kun toinen istuu vessassa samassa kämpässä. Meidän tulee keskusteltua tosi paljon, kaikesta mahdollisesta kun ei voi olla sosiaalisen epäsosiaalinen toisen kanssa niin että minä istun tietokoneella ja sinä sohvalla telkkua katellen. Ihan hassua.

Pari hölmöä viime aikoina sattunutta juttua tulee mieleen: Viimeiset kolme viikkoa puhelimme Skypessä, minä Simonen luona Italiassa, hän Kiinassa. Sitten koitin näyttävästi sihauttaa Breezerin auki. Mutta en löytänyt pullonavaajaa. Tämä neuvoi mistä laatikosta sen löydän. Sitten en osannut avata sitä kun se oli joku niin miesten laite. Pullonavaaja jossa on kaikki muukin mahdollinen hammastikusta lähtien varmaan mukana. Oli ihan kuin kädestä pitäen olisi se neuvottu sieltä toisesta päästä. Halusin myös tehdä Suomi-cd:n Italian autoon popitettavaksi. En ymmärtänyt koneesta mitään kun se puhui vaan italiaa, niin Simone hakkeroitui sinne samalla kun olimme skypessä ja käytti Kiinasta asti omaa konettaan ja auttoi mua polttamaan cd:n.

Melkein kolme viikkoa odotimme Suomesta lähetettyä pakettia saapuvaksi, jossa oli pahimpaan hätään lähetetty muutama Fazerin sininen sekä pari pussia kardemummaa, koska halusin leipoa korvapuusteja. No äsken sitten sain katsella kuinka mieheni avaa pakettia Italiassa, syö suklaatani ja minä olen täällä Suomessa ilman suklaahippustakaan. Kidutin sitten vielä itteeni ja pyysin avaamaan kardemummapussin ja haistamaan sen tuoksua. Tunsin sen tänne saakka...

Olen tavannut anopin ja appiukon, mieheni siskon, lapset, ex-vaimon, veljen ja vaikka kenet ekaa kertaa skypessä. Sitten livenä olen aina ihmetellyt miksi he näyttävät niin pieniltä kun olen kuvitellut isommiksi. Olen myös ollut monta kertaa mukana heidän luona illallisilla Suomessa ollessani, kun pikkuisen kahjo mieheni on syönyt ruokaa niin että on laittanut puhelimen keskelle pöytää, jotta kaikki voivat jutella kanssani samalla, aika hurjaa :D Hieno keksintö. Ei voi muuta sanoa. Tämmöiset etäsuhdeajat olisi muuten ihan sietämättömiä kestää.

Nyt kun olimme Italiassa ja poikani Eeli jäi Suomeen isänsä kanssa, soittelimme Eelin kanssa skypessä. Pääsin mukaan Eelin pyöräkoriin, kun hän meni ajelemaan ja höpötti samalla kanssani. Hiukan hirvitti siinä vaiheessa, kun jätkä päätti posottaa menemään ilman käsiä....